Joulun välipäivät

Joulun välipäivät ovat edenneet leppoisissa merkeissä. Niin sanottu joulusiivo on vielä tekemättä, mutta eihän se ketään haittaa, eihän? Perjantaina käytiin Inkan kanssa hammasleikkauksen jälkitarkastuksessa. Leikkaushaava on parantunut erinomaisesti, hyvä näin :) Alla muutama kuva välipäivien vietosta

 

Kulttuuria: kävimme katsomassa Hobitti - Odottamaton matka

Suojakelin innoittamina väsättiin lumilyhty

Välillä on käyty ulkoilemassa ja tutkimassa lumista metsää

Levätty ollaan aika paljon, ihanaa!

Ja vieraitakin on poikennut - Totti tomerana :)

Rauhaisaa Joulua!

Inka ja koko muu talon väki toivottaa kaikille oikein
Rauhaisaa Joulua ja Onnea Vuodelle 2013!

Toipilaat

Kotimme on toiminut muutaman päivän toipilaskotina. Ensimmäinen potilas saapui meille torstaina. Lempi oli steriloitavana ja tuli sitten toipumaan tänne ”maalle”. Lempi kun asuu kerrostalon kolmannessa kerroksessa, niin näin vältyttiin portaissa kiipeily heti leikkauksen jälkeen.

Lempin toipuminen on sujunut hienosti. Ensimmäisenä yönä käytiin kerran pissakeikalla ulkona, mutta muuten yö sujui suhteellisen rauhallisesti. Seuraavat yöt nukuttiinkin sitten jo normaalisti. Lempi on jo kotona ja siellä kaikki on OK.

 Kaikenmaailman tötteröitä sitä joutuu päässään pitämään ;)

 Oi joi, olo on vielä hieman kurja.

Ja sitten Inka… Inkalta murtui ja irtosi viikko sitten oikea etukulmahammas (komplisoitu kruunumurtuma). Hampaasta jäi osa paikoilleen ja se leikattiin eilen pois eläinlääkäri Tessan toimesta (Porin Eläinlääkäripalvelut). Inka oli leikkauksen jälkeen hyvin hiljaista tyttöä, eikä ole tänäänkään paljoa riehunut. Ruoka maistui aamulla, mutta muuten Inka on nukkunut hyvin hiljaa peiton alla :)

Voi tätä kurjuutta!

Inka hieman pöllyissä :)

Kivitie

Muuton jälkeen ei paljon olla ulkona oltu täällä kotinurkilla. Aamulla kun lähtee liikenteeseen on pimeää ja illalla kun tulee kotiin on pimeää. Viikonloput taasen ovat menneet kaiken maailman reissujen tai läksyjen parissa.

Meillä ei ole katuvaloja, joten tähän vuodenaikaan täytyy olla päivällä liikenteessä, jos haluaa nähdä jotain. Lähdettiin siis päiväkävelylle tänään vaikka synkkää olikin. Kierrettiin reilu tunnin reissu rauhassa kävellen. Matkan varrella olivat myös Kivitien hiidenkiukaat. Kunhan elämä tästä tasaantuu ja koulu loppuu, niin taidetaan perehtyä hieman tarkemmin kulmakunnan historiaan. Kivitien röykkiöryhmälle on meiltä matkaa linnuntietä pitkin n. 500-600 m.

Kyltistä kopioitu: "Kivitien varrella on Harjavallan suurin hautaraunio, jonka halkaisija on 33 m ja korkeus 2 m. Se on Suomen toiseksi suurin pronssikautinen hiidenkiuas Panelian Kuninkaanhaudan (halkaisija yli 30 m, korkeus yli 4 m) jälkeen. Rauniosta on aikoinaan viety suuret määrät kiviä pois, ja alun perin se on voinut olla Kuninkaanhaudan kokoinen. Pois kuljetetut kivet on käytetty tien pohjaksi: näin Kivitie on saanut nimensä."

 Inkan takana Kivitien pienempi hiidenkiuas.

Eipä tartte aina lähteä kauhean kauas historiallisia kohteita katsomaan, niitä voi löytyä hyvinkin läheltä kotia :)

Whippet Agility Weekend 2012

Varhain lauantaiaamuna pakattiin laukut ja eväät autoon ja suunnattiin Inkan kanssa kohti Jyväskylää. Edessä olisi W.A.W. 2012 tapahtuma eli Whippet Agility Weekend. Tapahtuma järjestettiin JAT-Tila –hallissa. Hallissa ei ollut lämmitystä, mutta onneksi ei paukkupakkaset kiusanneet meitä vielä. Kouluttajina viikonloppuna meillä oli Sari Heinonen Virroilta ja Aki Korhonen Laukaasta. Koirakoita oli paikalla molempina päivinä 21 kappaletta!

Koirat oli jaettu neljään eri ryhmään eli esikoulu, alakoulu, keskikoulu ja yläkoulu. Me oltiin Inkan kanssa ryhmässä keskikoulu ja meidän lisäksi ryhmässä oli viisi muuta koirakkoa. Lauantaina ryhmäämme koulutti Sari. Hän oli tehnyt meille radan, jota otettiin ensin pätkissä ja lopuksi suoritettiin koko rata. Jokaiselle koirakolle oli varattu yhteensä puoli tuntia harjoittelua. Inka toimi lauantaina hienosti ja koimme radalla onnistumisen iloa :)

Harjoitusten jälkeen siirryttiin kukin omiin majapaikkoihin. Me olimme varanneet huoneen Hotelli Albasta. Hotellissa yöpyi myös moni muukin whippetliitäjä ohjaajineen ja illalla kokoonnuimmekin yhdessä syömään hotellin ravintolassa. Eipä tarvitse montaa kertaa arvata, mikä oli illan keskustelun aihe ;) Yövyimme ensimmäistä kertaa Inkan kanssa hotellissa. Inkalle oli otettu häkki mukaan ja siellähän se nukkui hiljaa väsyneenä sillä aikaa, kun emäntä oli syömässä. Kaikki sujui yöpymisen suhteen ihmeen hyvin.

"Seuraavaksi soitetaan poliisi!", Inka kuuntelee hotellin käytävän tapahtumia.

 Aamulenkillä kovassa tuulessa - takana Hotelli Alba

 

Sunnuntaina jatkuivat harjoitukset Akin komennossa. Sunnuntai olikin sitten meidän osaltamme aivan katastrofi. Mikään ei onnistunut. Inka hyppi puomilta alas eikä suostunut menemään putkeen jne. Putki oli musta, mutta olihan lauantainakin ollut musta putki, eikä se silloin tuottanut vaikeuksia. Inka kävi ihan kuumana ja sitten se vielä karkasi! Lopetin hyvän sään aikana. Ajattelin jo lähteä kotiin, kun kismitti niin paljon, mutta rauhoituin ja otin lopuksi Inkan kanssa helppoja juttuja. Siitä jäi meille molemmille hyvä mieli ;) Päivä oli melkein lopuillaan, kun alakoulun yksi ohjaajista tuli luokseni juttelemaan. Hän oli Lukan (C'mere Icy Cloudberry) omistaja Tarja. Ja yllätys oli suuri, kun ymmärsin, että Luka on Inkan veli. Siinä me oltiin harjoiteltu koko viikonloppu eri ryhmissä ja joku oli sattumalta kysynyt Tarjalta, että onkos Luka ja Inka sisaruksia. Olipa kerrassaan hassu juttu!

Lähdin ajamaan kotia kohti hyvin, hyvin väsyneenä. Viikonloppu oli antanut juuri sen, mitä lähdin hakemaan. Halusin nähdä muita agilitywhippettejä ja päästä juttelemaan rodun tuomista haasteista agilitykentillä. Viikonloppu vahvisti asian, että kyllä whippetin kanssa voi ylpeänä harrastaa melkeinpä mitä vain, jopa agilityä! Saimme Inkan kanssa myös monta, monta hyvää koulutusvinkkiä, kiitos kouluttajien ja muiden ohjaajien. Yksi asia jäi kuitenkin vaivaamaan. Inka oli viikonlopun ainoa kuumakalle. Kaikki muut, ainakin minun silmissäni, käyttäytyivät mallikkaasti ja radalla edettiin sujuvasti ilman sen kummempaa huutoa ja räyskettä. Mikä ihmeen ”viirupää” Inka oikein on?!

Mukana matkassa oli siskolta lainattu kamera, kiitos vaan. Hallissa pikkukameralla ei oikein kuvat onnistuneet, joten niitä ei tullut paljoa otettua. Jospa saan joltain kuvia, niin lisään niitä tänne myöhemmin tai pistän linkkiä.

Voitaisko jäädä vielä hetkeksi nukkumaan?

Jatkoa aitatalkoille

Viikko sitten oli hieman erilaiset olosuhteet aitatalkoissa. Maa oli lumesta valkoisena ja kirpsakkaassa pikkupakkasessa talkoot sujuivat sukkelaan. Viikolla sää lämpeni ja nyt ei lumesta ole enää tietoakaan.

Viikonloppu on ollut kiireinen. Lauantaiaamuna ajeltiin Inkan kanssa agitreeneihin Poriin AgilitynLumoa halliin. Harjoitukset onnistuivat yli odotusten. Emme olleet kesän jälkeen harjoitelleet ja yllätys oli suuri, kun sekä ohjaaja että koira toimivat niinkin hyvin! Illalla lähdimme Inkan kanssa katsomaan Helkaa, kun isäntäväki oli muiden koirien kanssa ”henkisellä valmennusleirillä”. Jäimme samalla reissulla yöksi talovahdiksi. Inka ja Helka pärjäävät hienosti keskenään ja tytöt nukkuivat kylki kyljessä sohvalla sen jälkeen, kun olivat ensin riehuneet ulkona.

Talkooväki vauhdissa!

Tänään sunnuntaina herättiin ajoissa ja ulkoiltiin hieman Inkan ja Helkan kanssa. Sitten palasimme Inkan kanssa kotiin. Puolenpäivän aikaan saapui talkooväki paikalle. Viime viikonloppuna saatiin aita tehtyä, mutta nyt laitettiin varmistusaita kuusiaidan eteen. Joku kätevä hoffi kun keksi mennä siitä läpi tielle seisoskelemaan. Eipä siinä kauaa mennyt, kun aita oli valmis. Kun talkooväki oli kahvitettu, lähdimme hakemaan Lempiä iltapäivähoitoon.

 Tervetuloa Siiri testaamaan, pääseekö tästä nyt läpi!

 Lempi tuli iltapäivähoitoon - tytöt tutussa asennossa hetki ennen riehumista :)

Aitatalkoot

Meillä oli eilen talkoot. Alunperin oli tarkoitus, että ohjelmassa olisi ollut ruohonleikkuuta, haravointia ja muuta pihatyötä sekä verkkoaidan pystytys. Sää ei ollut oikein otollinen muuhun kuin aidan tekoon. Osalle talkooväestä annettiin tämän vuoksi sisätöitä.

Talkooaamun auringonnousu

Heti alkuun tuli pikkuyllätys. Aidantolpat olivat aavistuksen liian paksut mahtuakseen tolpanjalkoihin. Tolppia piti tämän vuoksi hieman kaventaa. Muuten aitaprojekti eteni sujuvasti ja työ saatiin tehtyä samana päivänä portteineen päivineen.

 Tolppien veistelyä kirveellä

  

 Inka tarkkailee naapurin puolelle aidan takaa

Nyt Inkan voi päästää pihalle turvallisesti. Ei tarvitse pelätä, että juoksee tielle. Kelpaa ystävienkin tulla kylään, kun  koirat voi jättää pihalle telmimään. Suurkiitos talkooväelle! Ilman teitä ei tämäkään homma olisi onnistunut :)

Lempi, Siiri ja Inka katsastamassa pihaa ja uutta aitaa

Lisää juttua talkoista Karoonan blogissa.

Juhlintaa Itä-Suomessa

Tasan viikko sitten pakkasimme auton ja lähdimme ajamaan kohti Itä-Suomea, tarkemmin sanottuna Leppävirroille. Perillä juhlittiin 80-vuotissyntymäpäiviä (40 v. + 40 v.). Reissuun lähti myös Inka ja kaveriksi otettiin matkan varrelta mukaan Lempi. Sää ei menomatkalla suosinut, vettä tuli koko ajan, välillä enemmän ja välillä vähemmän.

Juhlapäivä valkeni kuitenkin aurinkoisena! Inka ja Lempi saivat jolkotella koko viikonlopun vapaana maalla mahtavasta kelistä nauttien. Juhlavieraat otettiin nätisti vastaan ja kaikki sujui tyttöjen osalta mallikkaasti. Juhlapäivän ohjelmassa oli ruokailua, kisailua, kylpytynnyrissä lillumista, savusaunan lämmöstä nauttimista, seurustelua hyvässä seurassa ja tietty myös nesteytyksestä pidettiin huolta ;)

 Kylpytynnyrivahti työssään :)

Ensimmäinen yö nukuttiin ”päätalolla” ja toinen yö mökillä. Inka oli viikonlopun aikana välillä niin väsynyt, että meni omiin oloihinsa nukkumaan. Yö mökillä sujui hienosti eikä Inka päässyt paleltumaan makuupussissa emännän kanssa. Makuupussin päällä oli vielä varmuuden vuoksi paksu peitto… pientä liioittelun makua ehkä...

 Inka lepäämässä yläkerran rauhassa!

Mahtava viikonloppu päättyi tietysti ihan liian nopeaan ja takaisin lähdettiin sunnuntaina, kunhan ensin oli täytetty vatsamme. Viikonloppuna syötiin muun muassa sienikeittoa, borssikeittoa, Tapolan mustamakkaraa, kalakukkoa, kraavattua silakkaa (sairaan hyvää), saaristolaisleipää, kauhian montaa eri salaattia ja suussa sulavia juustokakkuja ja muita jälkiruokia… emme siis nähneet nälkää nauttiessamme eri maakuntien herkuista. Pöydässä taisi olla myös syötävää ihan Suomen rajojen ulkopuolelta, ellen väärin muista... jokunen herkku päätyi vahingossa myös Inkan ja Lempin suuhun ;)

Kiitos vielä kerran emännälle, isännälle ja Emilialle ikimuistoisesta viikonlopusta, toivottavasti näemme pian uudelleen!