Kivitie

Muuton jälkeen ei paljon olla ulkona oltu täällä kotinurkilla. Aamulla kun lähtee liikenteeseen on pimeää ja illalla kun tulee kotiin on pimeää. Viikonloput taasen ovat menneet kaiken maailman reissujen tai läksyjen parissa.

Meillä ei ole katuvaloja, joten tähän vuodenaikaan täytyy olla päivällä liikenteessä, jos haluaa nähdä jotain. Lähdettiin siis päiväkävelylle tänään vaikka synkkää olikin. Kierrettiin reilu tunnin reissu rauhassa kävellen. Matkan varrella olivat myös Kivitien hiidenkiukaat. Kunhan elämä tästä tasaantuu ja koulu loppuu, niin taidetaan perehtyä hieman tarkemmin kulmakunnan historiaan. Kivitien röykkiöryhmälle on meiltä matkaa linnuntietä pitkin n. 500-600 m.

Kyltistä kopioitu: "Kivitien varrella on Harjavallan suurin hautaraunio, jonka halkaisija on 33 m ja korkeus 2 m. Se on Suomen toiseksi suurin pronssikautinen hiidenkiuas Panelian Kuninkaanhaudan (halkaisija yli 30 m, korkeus yli 4 m) jälkeen. Rauniosta on aikoinaan viety suuret määrät kiviä pois, ja alun perin se on voinut olla Kuninkaanhaudan kokoinen. Pois kuljetetut kivet on käytetty tien pohjaksi: näin Kivitie on saanut nimensä."

 Inkan takana Kivitien pienempi hiidenkiuas.

Eipä tartte aina lähteä kauhean kauas historiallisia kohteita katsomaan, niitä voi löytyä hyvinkin läheltä kotia :)

Whippet Agility Weekend 2012

Varhain lauantaiaamuna pakattiin laukut ja eväät autoon ja suunnattiin Inkan kanssa kohti Jyväskylää. Edessä olisi W.A.W. 2012 tapahtuma eli Whippet Agility Weekend. Tapahtuma järjestettiin JAT-Tila –hallissa. Hallissa ei ollut lämmitystä, mutta onneksi ei paukkupakkaset kiusanneet meitä vielä. Kouluttajina viikonloppuna meillä oli Sari Heinonen Virroilta ja Aki Korhonen Laukaasta. Koirakoita oli paikalla molempina päivinä 21 kappaletta!

Koirat oli jaettu neljään eri ryhmään eli esikoulu, alakoulu, keskikoulu ja yläkoulu. Me oltiin Inkan kanssa ryhmässä keskikoulu ja meidän lisäksi ryhmässä oli viisi muuta koirakkoa. Lauantaina ryhmäämme koulutti Sari. Hän oli tehnyt meille radan, jota otettiin ensin pätkissä ja lopuksi suoritettiin koko rata. Jokaiselle koirakolle oli varattu yhteensä puoli tuntia harjoittelua. Inka toimi lauantaina hienosti ja koimme radalla onnistumisen iloa :)

Harjoitusten jälkeen siirryttiin kukin omiin majapaikkoihin. Me olimme varanneet huoneen Hotelli Albasta. Hotellissa yöpyi myös moni muukin whippetliitäjä ohjaajineen ja illalla kokoonnuimmekin yhdessä syömään hotellin ravintolassa. Eipä tarvitse montaa kertaa arvata, mikä oli illan keskustelun aihe ;) Yövyimme ensimmäistä kertaa Inkan kanssa hotellissa. Inkalle oli otettu häkki mukaan ja siellähän se nukkui hiljaa väsyneenä sillä aikaa, kun emäntä oli syömässä. Kaikki sujui yöpymisen suhteen ihmeen hyvin.

"Seuraavaksi soitetaan poliisi!", Inka kuuntelee hotellin käytävän tapahtumia.

 Aamulenkillä kovassa tuulessa - takana Hotelli Alba

 

Sunnuntaina jatkuivat harjoitukset Akin komennossa. Sunnuntai olikin sitten meidän osaltamme aivan katastrofi. Mikään ei onnistunut. Inka hyppi puomilta alas eikä suostunut menemään putkeen jne. Putki oli musta, mutta olihan lauantainakin ollut musta putki, eikä se silloin tuottanut vaikeuksia. Inka kävi ihan kuumana ja sitten se vielä karkasi! Lopetin hyvän sään aikana. Ajattelin jo lähteä kotiin, kun kismitti niin paljon, mutta rauhoituin ja otin lopuksi Inkan kanssa helppoja juttuja. Siitä jäi meille molemmille hyvä mieli ;) Päivä oli melkein lopuillaan, kun alakoulun yksi ohjaajista tuli luokseni juttelemaan. Hän oli Lukan (C'mere Icy Cloudberry) omistaja Tarja. Ja yllätys oli suuri, kun ymmärsin, että Luka on Inkan veli. Siinä me oltiin harjoiteltu koko viikonloppu eri ryhmissä ja joku oli sattumalta kysynyt Tarjalta, että onkos Luka ja Inka sisaruksia. Olipa kerrassaan hassu juttu!

Lähdin ajamaan kotia kohti hyvin, hyvin väsyneenä. Viikonloppu oli antanut juuri sen, mitä lähdin hakemaan. Halusin nähdä muita agilitywhippettejä ja päästä juttelemaan rodun tuomista haasteista agilitykentillä. Viikonloppu vahvisti asian, että kyllä whippetin kanssa voi ylpeänä harrastaa melkeinpä mitä vain, jopa agilityä! Saimme Inkan kanssa myös monta, monta hyvää koulutusvinkkiä, kiitos kouluttajien ja muiden ohjaajien. Yksi asia jäi kuitenkin vaivaamaan. Inka oli viikonlopun ainoa kuumakalle. Kaikki muut, ainakin minun silmissäni, käyttäytyivät mallikkaasti ja radalla edettiin sujuvasti ilman sen kummempaa huutoa ja räyskettä. Mikä ihmeen ”viirupää” Inka oikein on?!

Mukana matkassa oli siskolta lainattu kamera, kiitos vaan. Hallissa pikkukameralla ei oikein kuvat onnistuneet, joten niitä ei tullut paljoa otettua. Jospa saan joltain kuvia, niin lisään niitä tänne myöhemmin tai pistän linkkiä.

Voitaisko jäädä vielä hetkeksi nukkumaan?

Jatkoa aitatalkoille

Viikko sitten oli hieman erilaiset olosuhteet aitatalkoissa. Maa oli lumesta valkoisena ja kirpsakkaassa pikkupakkasessa talkoot sujuivat sukkelaan. Viikolla sää lämpeni ja nyt ei lumesta ole enää tietoakaan.

Viikonloppu on ollut kiireinen. Lauantaiaamuna ajeltiin Inkan kanssa agitreeneihin Poriin AgilitynLumoa halliin. Harjoitukset onnistuivat yli odotusten. Emme olleet kesän jälkeen harjoitelleet ja yllätys oli suuri, kun sekä ohjaaja että koira toimivat niinkin hyvin! Illalla lähdimme Inkan kanssa katsomaan Helkaa, kun isäntäväki oli muiden koirien kanssa ”henkisellä valmennusleirillä”. Jäimme samalla reissulla yöksi talovahdiksi. Inka ja Helka pärjäävät hienosti keskenään ja tytöt nukkuivat kylki kyljessä sohvalla sen jälkeen, kun olivat ensin riehuneet ulkona.

Talkooväki vauhdissa!

Tänään sunnuntaina herättiin ajoissa ja ulkoiltiin hieman Inkan ja Helkan kanssa. Sitten palasimme Inkan kanssa kotiin. Puolenpäivän aikaan saapui talkooväki paikalle. Viime viikonloppuna saatiin aita tehtyä, mutta nyt laitettiin varmistusaita kuusiaidan eteen. Joku kätevä hoffi kun keksi mennä siitä läpi tielle seisoskelemaan. Eipä siinä kauaa mennyt, kun aita oli valmis. Kun talkooväki oli kahvitettu, lähdimme hakemaan Lempiä iltapäivähoitoon.

 Tervetuloa Siiri testaamaan, pääseekö tästä nyt läpi!

 Lempi tuli iltapäivähoitoon - tytöt tutussa asennossa hetki ennen riehumista :)