Hymy nousi huulille, kun nostimme uurnan pöydälle. Sehän näytti ihan munalta. Uurna näytti kuvastossa muistaakseni erilaiselta, kun sitä silloin pari viikkoa sitten valitsin. Kai sitä näki asiat jotenkin eri tavalla itkuisten silmien läpi. Toisaalta uurna on ihan Kaapon lempipaikan muotoinen. Kaapohan nukkui ja tarkkaili touhujamme kiipeilypuun "munan" sisältä. Viimeiset päivät Kaapo nukkui melkein koko ajan siellä. Ja muistuttaa uurna itsessään myös Kaapoa - olihan Kaapolla tuota "elintasomassaa" jonkin verran.
Elämä on tasaantunut. Vili kaipasi veljeänsä viikon verran, mutta on nyt selvästi rauhoittunut. Oli sydäntäsärkevää kuunnella kun Vili kulki eteisessä ees taas ja maukui. Nyt Vili on alkanut ottaa kontaktia enemmän Inkan kanssa. Saas kattoo mitä siitä jatkossa tulee. Inka selvästi arkailee. En kuitenkaan usko, että Vilistä ja Inkasta tulee samanlaisia kavereita kuin Kaapo ja Inka oli.
Kevät etenee kohisten. On ihanaa, kun ei tarvitse enää vaatettaa Inkaa kylmän takia. Olen kuitenkin pitänyt vielä pukua päällä lenkeillä. Tiet on paikoittain niin kuraisia ja puku suojaa hyvin kuralta ja märältä. Toivotaan, että lumet sulavat nyt kokonaan vesisateen myötä. Sitten vaan aurinkoa, että agikenttä kuivuisi, niin pääsisi treenaamaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti