Tepsikö?

Siiri lähti tänään kotiin. Takana urhealla "terapiakoiralla" oli viiden vuorokauden työrupeama. Tehtäviin kuului pääasiassa olla vain kiltti ja rento Siiri :) Miten tämä sitten vaikutti Inkaan ja eroahdistukseen. Alla lyhyt ja ytimekäs raportti siitä, miltä koti näytti tullessamme sinne työpäivän jälkeen:

Maanantai: Eteinen oli kuin räjähdyksen jäljiltä, toisinto perjantailta.
Tiistai: Mitään ei oltu revitty eikä tuhottu.
Keskiviikko: Mitään ei oltu revitty eikä tuhottu.
Torstai: Mitään ei oltu revitty eikä tuhottu.

Mitäs tästä sitten voisi päätellä? Varovasti ja toiverikkaana voisi sanoa, että Siiristä oli apua. Mutta kun kysymyksessä on Inka, täytyy edetä hissun kissun. Aiomme siis toistaa kokeilun ensi viikolla.

 Inka ja Siiri metsälenkillä. Eipä neidoista oikein tahdo saada onnistuneita kuvia ;)

Yhteiselo kokonaisuudessaan sujui oikein hienosti Inkan ja Siirin välillä. Lenkkeilimme lähimetsässä ja Inkallakin riitti vauhtia pakkasista huolimatta, kun oli kaveri mukana. Kotiimme oli viritelty pari porttia, joten Vili-kissakaan ei joutunut oleilemaan koko aikaa yksin saunaosastolla ;)

Tarttisko sitä ihan oikeesti harkita sitä toista koiraa...

Päivitys perjantaiaamulta: no niin, kävin siinä kylillä aamutuimaan ja Inka jäi siksi aikaa yksin kotiin puoleksi tunniksi. Näky ei ollut kauheen kiva kotiin tullessani. Olen tahallani levitellyt sanomalehtiä eteisen lattialle, jotta Inka saa purkaa pahimmat traumat niihin. No nehän oli taas revitty tuuskannuuskaks ja koira itte läähätti eteisessä täristen. Sellaista...